Vartiosaari

Ainutlaatuinen paikka Helsingissä. Saari, jonka luonnetta ei mistään muualta löydy.

Tätäkin parhaillaan kaavoitetaan eikä tiedä kuinka käy.

Ammoisina aikoina tänne syttyivät vartiotulet. Siitä saaren nimi.

Mutta kun viikinkien airokädet väsähtivät ja helsinkiläisporvaristo sai uuden keksinnön, höyrykoneen, avulla tekosyyn liikkua saaristossa helpommin, oli lopputulos selvä. (No, siinä välissä taisi mennä muutama sata vuotta, jolloin ei oikein tiedetty mitä tehdä.)

Joka tapauksessa, kun kaupunkilaiset alkoivat rakentaa huviloitaan meren rannalle, siitä seurasi ainakin 1990-luvulla materiaalitulva ”Glorian Koti” -lehdelle… Sieltä sitten insinöörit ja kaupungin virkaihmisetkin huomasivat saaren olemassaolon.

Tänään Vartiosaari on alue, jollaista ei toista Helsingissä ole. Se ei ole mikä tahansa pläntti kartalla. Sen historia ei ole yhdentekevä. Sen taustalla on niin voimakas historiallisen Helsingin ja Suomen paikan henki, että tuntuu käsittämättömältä edes spekuloida alueen radikaalilla muuttamisella. Epäilen vahvasti että saaren massiivinen asuttaminen voisi mitenkään olla hyväksi saaren ekosysteemille, luonto- ja kulttuurihistoriallisille arvoille, saaren originaalille atmosfäärille. Ja kuten niin usein aiemminkin on käynyt, kun historia kerran sivuutetaan, voi sen jälkeen sivuuttaa vielä enemmän ilman omantunnon tuskia. Kaupunki ei ole ikinä valmis ja sitä muokataan jatkuvasti, mutta samalla tulisi ymmärtää, että historiallisten alueiden suojeleminen antaa kaupunkilaisille vahvan tunteen identiteetistä, sitoutumisesta ja kaupunkikulttuurin vahvuudesta.