Plic Ploc

plicploc1Ranskalaisen, modernin sirkuksen uranuurtajan, Cirque Plumen juhlaviikoille tuoma esitys Plic Ploc sai pohtimaan sirkustaiteen syvintä olemusta. Siis sitä, että lasten mielestä Sirkus Finlandia oli parempi, koska temput olivat parempia. Plic Ploc oli kyllä heidänkin mielestään hyvä, mutta…

Kun ryhmä mainostaa itseään sirkuksena, sen täytyy esittää temppuja, akrobatiaa, voltteja, jonglöörausta ym. ym.. Niitä yleisö odottaa ja tuntee itsensä petetyksi, jos ei niitä saa. Mitä huikeampia temppuja, sitä parempi esitys – monen mielestä.

Niin esittää tietysti Cirque Plumekin, mutta sen temput ovat enemmän esteettisiä kuin huikeita teknisiä taidonnäytteitä ja näin on lähes kaikkien modernien sirkusten laita. Jos Plic Plocista ottaisi perinteisimmät sirkustemput pois, voisiko esitys toimia silti. Väittäisin, että voisi. Mutta ehkei sen kannattaisi silloin mainostaa itseään enää “Sirkuksena”.

Jos taas Sirkus Finlandian kaltaisesta traditionaalisesta sirkuksesta poistaisi sen klassisen esteettisyyden, väittäisin jo paljon epäilevämmin, että se voisi toimia. Monillehan tuo esteettisyys nostaa karvat pystyyn, koska se tuntuu niin keinotekoiselta; kuin lastenjuhlissa, joissa makea ei lopu koskaan kesken ja vanhemmat yrittävät pitää ilmapiiriä väkisin yllä keksimällä kaiken aikaa uusia ohjelmanumeroita. Mutta luulen, että se on niin olennainen osa sirkuksen maailmaa, että pelkät temput eivät riittäisi täyttämään katsomon lajityypiltä odottamaa atmosfääriä.

”Hyvät naiseeet ja herraaaat! Los Tremolooos!”

sirkusfinlandia

Luulen, että mitä lähemmäksi klassinen ja moderni sirkus toisiaan menevät, sitä enemmän ne kadottavat ainutlaatuisuuttaan. Sirkus Finlandian taiteellisen lyyriset trapetsinumerot ambient-musiikin tahdissa saavat kenet tahansa haukottelemaan. Toisaalta taas Plic Plocin ”tarina” katkeaa heti, kun katsoja valmistetaan tuijottamaan tiettyä temppua, kun sitä ennen artistit ovat liikkuneet improvisoidunoloisesti ja katsoja on voinut kiinnittää huomionsa eri puolille näyttämöä mielensä mukaan, hahmottaa esitystä omalla tavallaan. Ja varsinkin kun Cirque Plumen temput eivät juuri hätkähdytä kaiken nähnyttä sirkusfania.

Niin Plic Ploc kuin Finlandiankin esitys kestää noin kaksi tuntia, mutta Finlandia hellii yleisöä 20 minuutin väliajalla. Niinpä voi heti päätellä, että Cirque Plume vaatii katsojalta paljon, koska kaksi tuntia ilman väliaikaa ahtaissa penkkirivistöissä istuen ei ole lastenleikkiä aikuiselle eikä lapselle. Etukäteen ajateltuna se voi tuntua jopa tuskalta ja siksi esitykseen saatetaan lähteä aavistellen ikäviä seuraamuksia.

plicploc2

Silti Plumen ratkaisu on ainoa oikea. Vaikka esitys koostuu enemmän tai vähemmän erillisistä episodeista – ja tempuista – rytmiä ja tunnelmaa ei voi katkaista menettämättä yleisöään. Esityksen luonne kasvaa vähitellen ja niinpä vasta ehkä vartin kuluttua katsoja saa tukevan otteen siitä. Ja sen jälkeen voi alkaa rennosti ihastella kaikkea lavalla tapahtuvaa. Jos se katkaistaisiin tunnin kohdalla, kuluisi helposti taas aikaa uudelleen virittäytymiseen.

Esimerkiksi HS:n kritiikissä ylistettiin, että esityksen ei soisi loppuvan koskaan. Se on mielestäni hyvä kuvaus tunteelle erinomaisesta esityksestä, mutta silti etukäteen karsastan ajatusta mistä tahansa teatteriesityksestä, joka ei anna väliaikaa kahteen tuntiin ja mainostaa itseään koko perheelle.

Sirkus Finlandiakin on pitkä esitys, mutta numeroiden välissä voi rupatella, rapistella karkkia, liikutella jäseniään, ottaa rennommin.

Entä kuka sitten jaksaa nykyään katsoa hyvin normaaliksi muodostuneita 2,5 tunnin pituisia elokuvia?

No, leffateattereissa on pehmeät penkit. Niissä voi nukkua.

plicploc3