Pallas 2008

PallashotelliPallaksen nykyinen hotelli rakennettiin 1948, suunnittelijanaan Jouko Ylihannu.

Rakennusta on moneen otteeseen laajennettu, mutta se on silti säilyttänyt luonteensa, originaalisuutensa. Vuosituhannen alussa kävin täällä yöpymässä ja olo oli kuin Rautavaaran Tapsalla pitkän reissun tauolla. Mistä moinen mielleyhtymä?

Tuskinpa 60-70-luvun lapsi kykenisi viiskytlukulaista fiilinkiä tavoittamaan ilman iskelmien ja kotimaisten elokuvien vaikutusta. Eli jos ajattelee Lapin jenkkaa, tuntureita ja toisaalta tukkilaisatmosfääriä, hirsiseiniä, hotellin baaria ja olympiakisoja, niin Tapsahan sieltä mieleen tulvahtaa.

Näinhän se menee:

“Siellä lompolo kirkkaana kiiltää, siellä tunturi pilviä viiltää.

Se on sellainen seutu ja sellainen maa jota ei voi unhoittaa.”

En tiedä, onko kaikille hotellihuoneille tehty sen jälkeen pintakiillotukset, mutta tuollaisia mielikuvia ei Suomessa moni paikka tätä nykyä herätä.

PallaksenportaatNykyinen omistaja, Lapland Hotelsin ylipäällikkö, konsernijohtaja Pertti Yliniemi, on kuitenkin valmis luopumaan tästä ja panemaan hommat uusiksi. Laajennussuunnitelmat on tehty lähes kymmenkertaisen lisärakentamisen varalle. On isoa hotellia, uutta luontokeskusta ja maanalaista parkkipaikkaa. Väkimäärät kuulemma kasvavat niin kovalla vauhdilla, että tarvitaan lisää kapasiteettia. Kuulostaa hivenen nurinkuriselta. Yliniemi ei ainakaan julkisesti ole sanonut uusista laskettelurinteistä mitään, mutta mitäs muutakaan tuollainen satsaus voisi tietää.

Ongelmana, että Pallas kuuluu suurelta osin kansallispuiston alueelle ja rakentamista varten tarvitaan poikkeuslupia, kaavamuutoksia ym. Nyt alueella on vain kaksi Laukukeron hiihtohissiä ja sen vuoksi Pallaksen tunnelma on vielä leppoisa, ”antilaskettelukeskus” niin kuin sanotaan. Täällä mennään edelleen vaeltelun ja murtsikan ehdoilla, mutta alueen rajoittaminen sellaiseen pieneen toimintaan on Yliniemen mielestä vähemmistön itsekästä ajattelua. Pallaksesta täytyy tulla kaikkien yhteinen.

Niin, onhan se epäreilua, etteivät kaikki voi nauttia tuosta ihanuudesta, kun sinne mahtuu vain niin vähän porukkaa, kun sen pitäisi olla meidän kaikkien saatavilla eikä minkään erikoistuneen eliittiporukan ja siellä pitäisi olla jokaiselle jotakin, ihan niin kuin Ylläksellä ja Levillä ja Rukalla ja siellä ja täällä.

Täytyy toki todeta, että Pallaksen suunnitelmat ovat Lapin matkailuperspektiivissä niitä keveimmästä päästä olevia kaikkien suuruudenhullujen hankkeiden rinnalla.

Laukukero

Eikä Pallas ole tietenkään ainoa alue maassamme, jossa pyöritään saman dilemman äärellä. Helsingin Vanhankaupunginlahdella sijaitsevat Lammassaari ja Kuusiluoto ovat yksi esimerkki tästä unohtuneiden, nostalgisten virkistysalueiden lumosta. Uusia suunnitelmia alueiden kehittämisestä on juuri tehty, saa nähdä kuinka paljon niissä on kuunneltu vakikäyttäjiä ja kuinka paljon niitä, joiden kuvitellaan haluavan tulla käyttäjiksi.

Mutta Pallakselle minulla on ainakin yksi erittäin painava suojeluperuste: missäs sitten kuvattaisiin suomalainen The Shining, jos ei siellä.

Kannattaa siis käydä ennen kuin tunnelma on muisto vain.

Kannattaa myös muistaa, että Taivaskeron huipulta (807m) kestää matka Helsinkiin vain 13 päivää. Tai kesti ainakin kesällä 1952, kun olympiasoihtu sytytettiin siellä ja juostiin stadikalle.