Ompelijattarelle Jussi

Ompelijatar oli Jussi-ehdokkaana neljässä kategoriassa: paras dokumentti, paras käsikirjoitus (Ville Suhonen), paras leikkaus (Tuuli Kuittinen) ja paras äänisuunnittelu (Pietari Koskinen).

Tämä oli toinen kerta Jussien historiassa, kun dokumentilla on näin monta ehdokkuutta. Edellinen tapaus oli Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot vuonna 2007. Dokumentille myönnetty ehdokkuus parhaasta käsikirjoituksesta on myös harvinaisuus; ensimmäisen kerran sen sai John Webster v. 2009 elokuvasta Katastrofin aineksiaJussi ja pojat

Kuten em. elokuville, myös tänä vuonna useasta ehdokkuudesta vain yksi realisoitui palkinnoksi. Parhaan dokumenttielokuvan Jussin jakaneet Riku Rantala ja Tunna Milonoff antoivat tekijöille ja elokuvalle #maximumrespect.

Palkinnonjaon voi katsoa täältä.

 

Ompelijatar voitti Tampereen elokuvajuhlilla

Ompelijatar

Ompelijatar on voittanut kotimaisen kilpailun Erikoispalkinnon Tampereen elokuvajuhlilla. Raadin mukaan

“Yhteiskunnalle vaaralliseksi luokitellun ja teloitetun Martta Koskisen tarina, kappale vaietuinta suomalaista historiaa, muotoutuu eheäksi ja tyylillä dramatisoiduksi teokseksi. Martan vakaumuksellisen kärsimystien ympärille rakentuu rikas kulttuurihistoriallinen kudos, kokonainen aikakauden kuva. Huoliteltu äänimaailma ja musiikki viimeistelevät puhuttelevan ja taitavasti käsikirjoitetun elokuvan.”

Lue lisää Tampereen elokuvajuhlien kotisivuilta.

Kuolemanrangaistuksesta

tolstoi 1Leo Tolstoi päiväsi kirjoituksensa 31. toukokuuta 1908. Kyseessä on pamfletti ”En voi vaieta! (Kuolemanrangaistuksen johdosta)”. Kahdeksankymppinen kreivi halusi sanoa viimeisen sanan.

Venäjällä/Suomessa oli eletty jo useita vuosia sekasortoisessa tilassa. Luokkayhteiskunnan ristiriidat kärjistyivät entisestään tappiollisen Japanin sodan synnyttämään katkeruuteen. Lakkoihin, mielenosoituksiin ja terroritekoihin valtiovalta vastasi kovalla kädellä. Talonpoikia ja torppareita, ns. vallankumouksellisia, hirtettiin, mestattiin, jatkuvasti.

Tolstoi otti tilanteen raskaasti. Harva yläluokkainen ryhtyi samaan aikaan julistamaan asialla, mutta anarkistinen pasifisti, kreivi Tolstoi, tiesi, että jos hän ei kirjoita nyt, hän ei kirjoita koskaan. Kahden vuoden kuluttua hän oli jo kuollut.

Kuolemantuomioissa Tolstoi nosti esiin muutaman keskeisen asian.

Read More

Ompelijattaren aamunkoitto

Martta_Malmilla2Huomenna 28.9. aamulla klo 5.47 maan varjo peittää kuun kokonaan. Hetki voi olla erityisen näyttävä siksi, että kuu on tällä hetkellä lähempänä maata kuin tavallisesti, ns. superkuuna, ja saattaa hehkua vahvan verenpunaisena.

Itselleni hetki vie ajatukset 72 vuoden päähän, samaan päivään, samaan kellonaikaan. Tuolloin nimittäin ompelijatar Martta Koskinen oli juuri tuotu Malmin ampumaradalle kuolemantuomion täytäntöönpanoa varten. Aamu alkoi sarastaa, aurinko nousi puolen tunnin kuluttua. Teloitusryhmän laukaukset kajahtivat kello 6.00.

Viikonpäivä oli tuolloin kuitenkin tiistai eikä kellonajoissakaan kaikki täsmää. Vuonna 1943 kesäaika ei ollut käytössä. Toisin sanoen, jos haluaa aistia millainen valo Helsingissä oli Martan viimeisinä minuutteina, täytyy asettaa hälytys varttia vaille seitsemäksi.

Read More

Ompelijatar Martta Koskinen

Martta_Hameenlinnassa

Syyskuun 28. 1943 Uudenmaan lääninhallitukselle

Viitaten lääninhallituksen kirjeeseen kuluvan syyskuun 25 päivältä N.o J. 4151 kunnioittaen ilmoitan, että Martta Johanna Koskisen tuomio pantiin täytäntöön tänä aamuna kello 6. Samalla oheistan tilaisuudessa laaditun pöytäkirjan.

Read More

Petteri ja lisäperunat – Kohtaamisia Peter von Baghin kanssa

kinojoukola1Ensimmäinen kohtaaminen Petterin kanssa tapahtui syksyllä 1979 jolloin liityin elokuva-arkistoon ja kävelin sisään Kino Joukolaan. En muista, mitä Petteri sanoi ennen elokuvaa, mutta minulla oli jo mielikuva hänestä. Olin kuullut ”lisäperunoista”.

Isäni oli kertonut, että yliopiston ruokalassa 1960-luvulla keittäjiltä sai pyytää lisäperunoita, jos perusannos ei vatsaa täyttänyt. Eräs opiskelija kuulemma haki ainoastaan lisäperunat, kun ei ollut varaa ateriaan. Käsitin silloin, että Petterin isä ei tukenut taloudellisesti poikansa opiskeluja, mutta tästä minulla ei ole tarkempia tietoja.

Read More

Valtion viholliset – Etsivä Keskuspoliisi elokuvakulttuurin kintereillä

Filmihullu-lehdessä 2/2014 julkaistu artikkeli on tässä laajennettuna ja täydennettynä versiona.

IMG_4755 kopio
Ensimmäisessä mapissa lukee kauniisti signeerattuna: ”Elokuvakiihoitus”. Toisessa samalla käsialalla: ”Projektio”. Kolmas mappi kertoo asian ytimen: ”Taide ja sivistysriennot kommunismin palveluksessa”.

Näistä Kansallisarkistossa säilytettävistä Etsivä Keskuspoliisin (EK) asiakirjoista selviää, kuinka vaarallisena suomalaiset viranomaiset pitivät elokuvataidetta 1920-30 -luvuilla. Elokuvakehittyi tuolloin uudelle tasolle niin ilmaisumuotona kuin yhteiskunnallisena osallistujanakin eikä se jäänyt viranomaisilta huomaamatta. He joutuivat katsomaan ja perehtymään elokuvataiteeseen tavalla, jota tuskin olivat kuvitelleet. 

Read More

Kauniiksi puettua harhaa – Jari Halosen “Kalevala – uusi aika”

kalevala_juliste

Julkaistu Filmihullu-lehdessä 6/2013

Kirjoitan tätä hetkellä, jolloin kiiluvasilmäinen filosofi hehkuttaa tv:ssä uutta arvokkaan elämän malliaan, puhuu Suomea uhkaavasta henkisestä kestävyysvajeesta. Olen nähnyt joitain päiviä aikaisemmin Jari Halosen elokuvan “Kalevala – uusi aika” ja visio näyttää oudon tutulta, vaikken voisi kuvitella kahta niin erilaista esitelmöitsijää.

Read More

Metsän tarina jatkuu – Osa 2

Metsan_tarina_etukansi

Metsän tarina -kirja on nyt saatettu painoon ja kahden viikon sisällä pitäisi olla valmista. Näinhän se aina menee. Pitkä työ tiivistyy muutaman viikon rypistykseen. Helsingin Kirjamessuilla lokakuun 24. päivä alkaen se pitäisi olla kaikkien käsillä. Siellä olemme myös minä, Hannu ja Mikko.

Kun näin Hannun kuukkelikuvia 90-luvun puolessavälissä, en osannut aavistaa, että tulen törmäämään jonain päivänä niihin kuukkeleihin (tai siis niiden jälkeläisiin). Hannun ja Heikki Willamon kirja Kuukkeli – sielunlintu poikkesi aikanaan luontokuvakirjojen valtavirrasta. Metsän tarinassa suurin haaste on ollut toteuttaa samanlaista pelkistetyn ja pienen ideaa. Miten määrittää metsäkokemuksia, miten hahmottaa valtava kokonaisuus?

Hannun ja Mikon kuvissa esiintyvät monille hyvin tutut eläimet ja kasvit, usein arkisissa tilanteissa.

Read More

Metsän tarina jatkuu – Osa 1

metsa_palaa

Parikymmentä vuotta sitten suunnittelin dokumenttielokuvasarjaa suomalaisesta metsästä. Arkistoissani olevasta käsikirjoituksesta huomaan, että jos se elokuva olisi tehty, ei aiheeseen olisi tarvinnut palata suunnilleen sataan vuoteen, niin definitiivinen paketti oli kyseessä.

Read More