Ilta Titanicilla

RaumanTitanic1
Raumalainen Klapsakka-ravintola järjestää Rauman Merimuseon kakkoskerroksessa White Star Line – lipun alla kymmenen ruokalajin illallisen juomineen ja asiaan kuuluvine taustamusiikkeineen. Kyseessä on tietenkin RMS Titanic ja 1. luokan illallista muutamaa tuntia ennen jäävuoreen törmäystä mukaileva tapahtuma.

En tiedä, miten törmäys on simuloitu, mutta sen tiedän, että täsmälleen kymmenen vuotta sitten, 17.10.1998, nämä samat hetket koettiin myös Ruskelan koulun salissa. Raumalaisten puheet ainutlaatuisuudesta voi siis jättää omaan arvoonsa.

 Kun James Cameronin Titanic sai ensi-iltansa joulukuussa 1997 ja teemaa viriteltiin kuukausia ennakkoon, sain käsiini juhlavan keittokirjan “The Last Dinner on the Titanic”. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen:

Choreographing a First-Class Dinner

“Monta viikkoa ennen, kirjoita kutsut käsin. Kun vieraat ovat hyväksyneet kutsut lähetä tarkemmat ohjeet: mitä pukea ylle, lattiaan asti ulottuvat iltapuvut naisille ja tummat puvut miehille ja ehkä elämäkerrat henkilöistä joita vieraiden toivotaan esittävän. Jos haluat totisesti päästä fiiliksiin, niin voit lähettää hyttilippujen näköiskappaleet, täyttää ne nimillä ja antaa vielä palvelijat heidän käyttöönsä ja kuinka paljon matkalaukkuja pitää ottaa mukaan. Koristele pöytä tuoreilla kukilla ja hedelmämaljoilla. Aseta White Star Linen menukortti jokaisen paikalle ja punainen “carnation boutonniere” jokaiselle herrasmiehelle. Ja Palm Court musiikkia.”

Täytyy nyt tässä myöntää, ettemme tehneet sentään ihan noin. Päätimme keskittyä ruokaan ja elokuviin, mutta tajusin hyvin pian Titanicia tutkiessani, että tärkeintä oli olla faktojen suhteen oikeassa. Niinpä illallisilla oli kovat haasteet.

titanic-ilta11

Kutsu lähetettiin kolmellekymmenelle ystävälle, joista kaksikymmentäkuusi pääsi paikalle.

titanic-ilta10

“Dear Honoured Guest,

Vaikka R.M.S. Titanic ei olisikaan törmännyt jäävuoreen sunnuntaina 14. huhtikuuta 1912, olisitte tervetulleita viettämään rattoisaa iltaa Ruskelaan (60°21’ N, 24°33’ E) lauantaina 17. lokakuuta 1998. Koska kuitenkin tuolloin kävi miten kävi, on tämänkertaisen illanviettomme teema yksinkertainen ellei peräti selkeän tyyni. Tiettyyn – korostan sanaa ‘tiettyyn’ – hulluuteen asti haluamme tarjota Teille elämyksen, joka vie Teidät niin lähelle Titanicin atmosfääriä kuin ylimalkaan metafyysisessä maailmassa on enää mahdollista. Korostan sanaa ’atmosfääri’.

titanic-ilta7

“Illan kohokohtia ovat luonnollisesti ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan illalliset. Tällä kertaa ne on käytännön syistä yhdistetty. Ensimmäisen luokan viimeinen illallinen Titanicilla käsitti yksitoista eri ruokalajia, kolmannessa luokassa tyydyttiin vähempään. Me tarjoilemme valikoiman näitä legendaarisia annoksia Titanicin reseptikokoelmaa hyväksikäyttäen. Luvassa on kulinaarisia tähtihetkiä, jotka jäävät kutkuttamaan kitalakea ja höyryämään nenäonteloissa vielä pitkään yöhön.”

titanic-ilta9

“Sivumennen sanoen Titanicilla oli asiallinen juomavarasto. Olutta yli 15 000 pullollista, viinikellarissa tuhansia laadukkaita viinejä. Sikareita ja väkeviä juomia ei niitäkään ehditty kuluttaa loppuun. Olemme saaneet osan näistä varastoista käyttöömme. Kuuttoman aamuyön tunteina, ilman hipoessa pakkasrajaa, niistä saattaa olla arvaamatonta hyötyä. Ja monien komentosiltojen kautta pääsemmekin  edvardiaanisiin käyttäytymisetiketteihin… “
titanic-ilta5
“Majoitukseen on purtilollamme tarjota lähinnä kolmannen luokan hyttejä. Mutta sitä miellyttävämpi on nukkua kun tietää, että alus on ns. uppoamaton ja aamiainen tarjotaan reilusti englantilaisittain. Titanic kantoi mukanaan mm. 5000 kiloa muroja, joista olemme saaneet osan käyttöömme. Ja kun aamu alkaa sarastaa, pelastusveneet noukkivat matkustajat lenseään aamusaunaan. Muuten sunnuntain ohjelma on vapaamuotoinen. Niinkuin oli kerran Titanicillakin…”

“Toisin sanoen. “Be British”, kuten isopikkuserkkuni Capt. E.J.Smith aikoinaan viimeisellä merimatkallaan lohkaisi.

Vilpittömästi Teidän,

Kapt. V.Smith”

titanic-ilta6

No niin. Ensin suunnittelin ruokalistan. Aterioita piti olla riittävästi, jotta illallinen kestäisi pitkään. Aperitiiviksi päätin tarjota pari elokuvaa valkokankaalta: Marko Kuparisen ja Juho Liljan dokumentin Titanicin suomalaisista ja R.W.Bakerin klassikon “A Night to Remember”.

Meidän illallisemme maksoi 120 markkaa henkilöltä, kun Klapsakka-ravintola ottaa 195 euroa hengeltä. (Hinta on muuten halventunut 55 euroa puolessa vuodessa). Juomat sisältyvät hintaan.

Luonnollisesti Rauman Merimuseo tarjoaa komeat puitteet konesillan, simulaattorin ja mittavan rekvisiittansa kautta, mutta emme me jääneet yhtään huonommiksi:

“Aluksellamme on yötä päivää avoina ennennäkemätön Titanic Galleria, jossa voi astua suoraan valtamerivesselin salattuihin uumeniin. Siellä voi lähteä kulkemaan autenttisesti mallinnetun 3D-Titanicin käytäviä, Boat Deckille, turkkilaiseen saunaan tai valita vaikkapa keskiyön jälkeiset hetket ja yrittää selviytyä hengissä uppoavasta laivasta. Näytteillä galleriassa on myös kirjoja, kuvia, pienoismalleja ja pari laivakorppua. Luonnollisesti kaikki originaaleja. Täällä näet myös mikä oli “Reggae OK:n” suhde Titaniciin. Ja tiesitkö että Roope Ankkakin matkusti Titanicilla ?”

Kaiken huippuna oli pahvinen Titanic-pienoismalli, jollainen raumalaisillakin illallispöydällään on. Meidän Titanicimme rakensi ystäväni Pekka yksin, kun siihen vuosisata sitten tarvittiin 15 000 ihmistä.
titanic-ilta4

Toimittaja, joka kävi testaamassa Rauman Titanic-matkan, valitteli, ettei merellistä tuntua aivan syntynyt. Olisi voinut tulla lokakuiseen Ruskelaan 1998. Talommehan on melkein laivan muotoinen, sade vihmoi ikkunoihin ja pienen keinunnan saattoi tuntea muutaman drinkin nautittuaan. Niistä mm. Titanicin Nosto –niminen drinkki nosti tyrskyt päähän heti alkajaisiksi: Midoria, Plymouth Giniä ja appelsiinimehua.

Se, missä ruskelalainen Titanic saattoi hävitä raumalaiselle, on kenties kapteenin olemus. Raumalainen Harry Tobin kun on aika lailla Edward Smithin näköinen mies. Minä en. Lisäksi Tobin on maailman meriä seilannut merimies, minä en. Mutta on meillä yhteistäkin: me osallistumme illalliselle mielellämme, Tobinkin nauttii sen ruoka- ja juomapalkalla…

Raumalaisten mukaan Titanic-illallisia ei järjestetä missään muualla maailmassa ja siinähän he ovat täysin väärässä. Täytyy myöntää, että heillä on 10 ruokalajin illallinen ja meillä oli vain seitsemän, mutta toisaalta meidän illallinen nautittiin kaikkien luokkien kunniaksi ja lisukkeet ja kokonaisuus olivat meillä taatusti oikeaoppisempia. Sitä paitsi, me teimme kaiken itse, talkoovoimin. Me olimme keittiöhenkilökunta, konemiehet, kapteeni, illallisvieraat ja kolmannen luokan siirtolaiset…

titanic-ilta8
Ruokalista vuosimallia 1998.
titanic-ilta2

Illan kohokohdaksi (ja joidenkin mielestä antikliimakseksi) nousi todella merellinen häppeninki, joka ei välttämättä ollut mahdoton myöskään oikealla Titanicilla. Ruotsalaisiahan oli laivalla hurumycke ja varmasti jollain oli mukanaan purkki sitä itseään.

Kun kello yksi aamulla keräännyimme salonkiin polttelemaan vielä lisää sikareita, päätti ystäväni Matti juhlistaa yötä avaamalla hapansilakkapurkin. Ne, jotka ovat maistaneet kyseistä tuotetta, tietävät kuinka juhlava se hetki on, kun silakanpala kielelle laskeutuu…

Muutaman päivän kuluttua minulle soitettiin Radio Novasta ja pyydettiin lausuntoa aiheesta Titanic. Ja kun toimittaja oli kuullut huhuja illallisistamme, hän uteli luonnollisesti ruokalistaa. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten enää muistanut kuin murto-osan siitä mitä olimme syöneet, vaikka juhlia oli suunniteltu ja järjestetty aika monta päivää. Ehkä surströmming oli vienyt muistin ja makuhermot mennessäään. Mutta kyllä siitä haastattelu tuli kotimaiseen eetteriin.

Lisää aiheesta täällä.

PS. Tarkennukseksi kerrottakoon, että jutun ensimmäinen kuva on Raumalta. Muut juhlakuvat ovat Ruskelasta lokakuulta 1998, otettu muovipussin läpi monitorin videokuvasta ja siksi suunnilleen yhtä laadukkaita kuin se ainoa säilynyt kuva Titanicin ruokasalista vuodelta 1912.

PSS. Juuri luin uutisen, että viimeinen onnettomuudesta elossa selvinnyt henkilö, Millvina Dean, on huutokaupannut Titanic-muistoesineensä kun laitoshoitoon ei muuten ole varaa. Lienee selvä, että Titanic-friikit ympäri maailmaa heltyvät ja auttavat kovia kokenutta valtamerimatkaajaa. Millvina oli onnettomuuden sattuessa kahden kuukauden ikäinen. Hän sai tavaroistaan 40 000 euroa.