Äskettäin edesmennyt Lieko Zachovalová oli pienenä mutta tärkeänä sivuhenkilönä myös ompelijatar Martta Koskisen elämässä. Elokuvaan ei Liekon osuus mahtunut, mutta kirjassani ”OMPELIJATAR – MARTTA KOSKISEN KUOLEMA JA ELÄMÄ” se kulkee monien muiden juonenkäänteiden rinnalla. Martta oli hyvin perillä Liekon asioista ja tapasi tätä myös usein, varsinkin Hertta Kuusisen perheen asunnolla Messeniuksenkadulla ja myöhemmin jatkosodan aikana […]
Virka-gallerian Toisinajattelijat -näyttelyn prologi, ensimmäinen paneeli, oli lyhyt ja ytimekäs. Siinä lueteltiin määritelmiä vuoden 1918 tapahtumille. Se oli laitettava esille, että saisi edes aavistuksen siitä, miksi ompelijatar Martta Koskisesta tuli poliittinen naisvanki. Viime kädessä hänen elämäänsä ei voi ymmärtää ellei ymmärrä vuotta 1918.
Kun tekee elokuvan ja kirjan jälkeen saman aiheen tiimoilta vielä näyttelyn, saa väistämättä vastata lisäkysymyksiin. Minulla ei ole vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin ”miksi?”. Kun tarjosin näyttelyä Helsingin kaupungin Virka-gallerialle, olin viimeistelemässä Ompelijatar-elokuvaani. Kirja oli siinä vaiheessa vasta kehitteillä. Perusajatukseni oli kuitenkin selvä. Näyttely ei olisi Ompelijatar-näyttely, vaan yhteisön tarina. Martta Koskisen elämää tutkiessani perehdyin samalla […]
Tiistaina 12.4.2016 vietetään ensimmäistä Suomen lasten metsäretkipäivää. Mietin omia metsäkokemuksia ennen ja nyt. Juttu on julkaistu tapahtuman kotisivuilla. Veikko otti kuvan. Suhteeni metsään on tällainen kaupunkilaispojan metsäsuhde, ensisijaisesti esteettinen, kuten useimmilla suomalaisilla kaiketi. Lapsuudessa liikuin Herttoniemessä ja silloin monista paikoista muodostui itselle tärkeitä tukikohtia. Erityisesti muistan isot siirtolohkareet, kalliot, niiden halkeamat sekä tietysti kiipeilypuut. Sieltä […]
Ompelijatar oli Jussi-ehdokkaana neljässä kategoriassa: paras dokumentti, paras käsikirjoitus (Ville Suhonen), paras leikkaus (Tuuli Kuittinen) ja paras äänisuunnittelu (Pietari Koskinen). Tämä oli toinen kerta Jussien historiassa, kun dokumentilla on näin monta ehdokkuutta. Edellinen tapaus oli Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot vuonna 2007. Dokumentille myönnetty ehdokkuus parhaasta käsikirjoituksesta on myös harvinaisuus; ensimmäisen kerran sen sai John Webster […]
Ompelijatar on voittanut kotimaisen kilpailun Erikoispalkinnon Tampereen elokuvajuhlilla. Raadin mukaan ”Yhteiskunnalle vaaralliseksi luokitellun ja teloitetun Martta Koskisen tarina, kappale vaietuinta suomalaista historiaa, muotoutuu eheäksi ja tyylillä dramatisoiduksi teokseksi. Martan vakaumuksellisen kärsimystien ympärille rakentuu rikas kulttuurihistoriallinen kudos, kokonainen aikakauden kuva. Huoliteltu äänimaailma ja musiikki viimeistelevät puhuttelevan ja taitavasti käsikirjoitetun elokuvan.” Lue lisää Tampereen elokuvajuhlien kotisivuilta.
Leo Tolstoi päiväsi kirjoituksensa 31. toukokuuta 1908. Kyseessä on pamfletti ”En voi vaieta! (Kuolemanrangaistuksen johdosta)”. Kahdeksankymppinen kreivi halusi sanoa viimeisen sanan. Venäjällä/Suomessa oli eletty jo useita vuosia sekasortoisessa tilassa. Luokkayhteiskunnan ristiriidat kärjistyivät entisestään tappiollisen Japanin sodan synnyttämään katkeruuteen. Lakkoihin, mielenosoituksiin ja terroritekoihin valtiovalta vastasi kovalla kädellä. Talonpoikia ja torppareita, ns. vallankumouksellisia, hirtettiin, mestattiin, jatkuvasti. Tolstoi […]
Huomenna 28.9. aamulla klo 5.47 maan varjo peittää kuun kokonaan. Hetki voi olla erityisen näyttävä siksi, että kuu on tällä hetkellä lähempänä maata kuin tavallisesti, ns. superkuuna, ja saattaa hehkua vahvan verenpunaisena. Itselleni hetki vie ajatukset 72 vuoden päähän, samaan päivään, samaan kellonaikaan. Tuolloin nimittäin ompelijatar Martta Koskinen oli juuri tuotu Malmin ampumaradalle kuolemantuomion täytäntöönpanoa […]
Syyskuun 28. 1943 Uudenmaan lääninhallitukselle Viitaten lääninhallituksen kirjeeseen kuluvan syyskuun 25 päivältä N.o J. 4151 kunnioittaen ilmoitan, että Martta Johanna Koskisen tuomio pantiin täytäntöön tänä aamuna kello 6. Samalla oheistan tilaisuudessa laaditun pöytäkirjan.
Ensimmäinen kohtaaminen Petterin kanssa tapahtui syksyllä 1979 jolloin liityin elokuva-arkistoon ja kävelin sisään Kino Joukolaan. En muista, mitä Petteri sanoi ennen elokuvaa, mutta minulla oli jo mielikuva hänestä. Olin kuullut ”lisäperunoista”. Isäni oli kertonut, että yliopiston ruokalassa 1960-luvulla keittäjiltä sai pyytää lisäperunoita, jos perusannos ei vatsaa täyttänyt. Eräs opiskelija kuulemma haki ainoastaan lisäperunat, kun ei […]