Ompelijattaren aamunkoitto

Martta_Malmilla2Huomenna 28.9. aamulla klo 5.47 maan varjo peittää kuun kokonaan. Hetki voi olla erityisen näyttävä siksi, että kuu on tällä hetkellä lähempänä maata kuin tavallisesti, ns. superkuuna, ja saattaa hehkua vahvan verenpunaisena.

Itselleni hetki vie ajatukset 72 vuoden päähän, samaan päivään, samaan kellonaikaan. Tuolloin nimittäin ompelijatar Martta Koskinen oli juuri tuotu Malmin ampumaradalle kuolemantuomion täytäntöönpanoa varten. Aamu alkoi sarastaa, aurinko nousi puolen tunnin kuluttua. Teloitusryhmän laukaukset kajahtivat kello 6.00.

Viikonpäivä oli tuolloin kuitenkin tiistai eikä kellonajoissakaan kaikki täsmää. Vuonna 1943 kesäaika ei ollut käytössä. Toisin sanoen, jos haluaa aistia millainen valo Helsingissä oli Martan viimeisinä minuutteina, täytyy asettaa hälytys varttia vaille seitsemäksi.

Se on tiedossa, ettei kuu pimentynyt Martan kuolinhetkellä. Silloin oli nimittäin uusikuu eikä kuuta näkynyt maahan lainkaan. Aurinko valaisi vain kuun vastakkaista puolta.

Olimme viime vuoden syksynä kuvaamassa Martan kuolinkohtausta oikeilla tapahtumapaikoilla ampumaradan maisemissa. Tai mitä niistä nyt on jäljellä.

Loppujen lopuksi ei ole varmaa tietoa, missä kaikki tapahtui. ”Ampumaradan takana”, ”hautausmaan lähettyvillä”, ”hautausmaan muuria vasten”, ”valmiiksi kaivetun kuopan vierellä”; muistikuvia ja muistiinmerkintöjä on monenlaisia eikä kukaan ole enää kertomassa. Historiankirjoitus muovautuu ajan edetessä.

Se on kuitenkin selvää, että Martan lisäksi näillä seuduilla teloitettiin jatkosodan aikana kymmeniä muitakin eikä tapahtumien tarkkaa sijaintia haluttu ilmoittaa. Pelättiin, että maanpetturuudesta kuolemaantuomittujen kuolinpaikasta voisi myöhemmin tulla pyhiinvaellusten ja muistotilaisuuksien kohde.

Martta kirjoitti Toini-siskolle viimeisessä kirjeessään:

“Sinä kerran kirjoitit, että jos minä haluaisin tulla haudatuksi Hollolan kirkkomaalle, että hautani olisi teitä lähellä. Minä kun olen kuollut, en enää tiedä missä minä makaan ja mielestäni on turhaa kulunkia alkaa minua kuljettamaan enää kuoltuani sinne. Se tulisi siksi paljon maksamaan, että antaa nekin rahat ennemmin jollekin tarvitsevalle. Minun oman isäni hauta on jossain tuntemattomassa paikassa Malmilla ja sinne se on paras minunkin ruumiini haudata. Vuosien kuluttua se on myös unhoon joutuva, sillä hautojen ylevä palvonta muistuttaa niin epäjumalan palvontaa.”

*

28.9.2015 järjestetään elokuvateatteri Kino Sherylissä (Hämeentie 135 C) Ompelijattaren esitys klo 18.00. Tilaisuuden avaa Erkki Tuomioja ja elokuvan jälkeen ovat keskustelemassa historioitsijat Veli-Pekka Leppänen, Elina Katainen ja Jari Sedergren. Ohjaaja ja Martan sukulaisiakin on paikalla.