TUUTELIN TARINA

Äskettäin edesmennyt Lieko Zachovalová oli pienenä mutta tärkeänä sivuhenkilönä myös ompelijatar Martta Koskisen elämässä. Elokuvaan ei Liekon osuus mahtunut, mutta kirjassani ”OMPELIJATAR – MARTTA KOSKISEN KUOLEMA JA ELÄMÄ” se kulkee monien muiden juonenkäänteiden rinnalla.

Martta oli hyvin perillä Liekon asioista ja tapasi tätä myös usein, varsinkin Hertta Kuusisen perheen asunnolla Messeniuksenkadulla ja myöhemmin jatkosodan aikana Topeliuksenkadulla. Isä Yrjö Leino oli vangittu joulukuussa 1940. Leinon morsian Hertta pidätettiin muutama päivä ennen jatkosotaa eikä voinut enää huolehtia ”holhokistaan”.

Liekon äiti Alli Simola oli eronnut Yrjö Leinosta jo muutaman avioliittovuoden jälkeen 1929. Samana vuonna äiti perusti kasvisravintolan Kansakoulukadulle, jossa asui tyttärensä kanssa. Lieko oli tuolloin kaksivuotias.

Elo-syyskuun vaihteessa 1941 Yrjö Leino siirrettiin Köyliön vankilasta satojen muiden poliittisten vankien kanssa Riihimäelle valmistautumaan lähtöön rintamalle Erikoispataljoonassa vaikka miinoja polkemaan jos ei muuhun suostuisi.

Martta kävi Riihimäen kasarmilla tapaamassa vanhaa toveriaan Viki Heikkistä ja siinä ohessa Yrjö Leinoa. Hertalle vankilaan kirjoitetussa kirjeessään hän kuvaili vierailuaan:

”Lieko oli myös siellä silloin. Se kaikki tuntui kuin unennäöltä, paljon tällä ajalla on tapahtunut, kaksi viikkoa sitten olivat Köyliössä ja nyt rintamalla. Pojat olivat muuten reippaita, eihän he muuta osaisikaan olla, oli vaan huvittavaa katsella kun he tuttavan tavatessaan nostivat lakkiaan epäsotilaallisesti.”

Read More

99 vuoden legenda

Ompelijatar -elokuva esitetään jälleen televisiossa 2.4. 2017.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elokuvasta olen kyennyt jo ottamaan etäisyyttä. Sen jälkeen ovat syntyneet kirja ja aihetta sivuava näyttely. Millaisia tunteita ja kysymyksiä nämä kaikki ovat yleisössä herättäneet? Miten tekijää on lähestytty?

Esityskierroksella joukkotilaisuuksissa kysymykset liittyivät lähinnä yksityiskohtiin. Kirja ja ehkä vielä selvemmin Helsingin kaupungintalon Virka-gallerian Toisinajattelijat -näyttely lisäsivät monipuolisempia yleisön reaktioita. Monet tulivat kysymään ja haastamaan, ehkä siksi että aihe laajentui yhä enemmän aikakauden kuvaukseksi. Eniten ihmisiä hämmästytti se, miten tästä puolesta ei Suomessa juuri ollut kerrottu ja miten laajaa salaisen poliisin urkinta oli. 1920-luku ei ollutkaan niin iloinen ja 1930-luku kultainen kuin kirjoista ja lehdistä oli tottunut lukemaan.

Monet kirjoittivat mielipiteensä näyttelyn vieraskirjaan. Vieraskirja on armoton luomaan mielikuvia. Jos edellinen kävijä on laittanut nimensä viereen sydämen kuvan, provosoiko se härskiä merkkiä suunnitellutta toteuttamaan aikeensa.

Niitä, jotka näyttelystä närkästyivät, oli paljon, mutta vieraskirjaan ei ole montaa erityisen poikkipuolista sanaa päätynyt. Joillekin oli loukkaus rakentaa tällainen näyttely tällaisena vuonna kyseiselle paikalle. Toisen mielestä se oli siviilirohkeutta. Tätä rohkeutta kommentoi kolmas: ”sotiemme veteraanit kiittävät, v***u, s**tana”.

Read More